selavii

ItsAripihvit

  • Leikka sisägummista 3-4 cm pihvit poikkisyin
    Leikka sisägummista 3-4 cm pihvit poikkisyin
  • Painele hiukan piffejä
    Painele hiukan piffejä
  • Rosamundaa muussina
    Rosamundaa muussina
  • Tursota mieleinen malli
    Tursota mieleinen malli
  • Pilko herkkusienet
    Pilko herkkusienet
  • Silppua sipuli
    Silppua sipuli
  • Käytä tursoke uunissa
    Käytä tursoke uunissa
  • Paista pihvit
    Paista pihvit
  • Anna pihvien hautua
    Anna pihvien hautua
  • Asettele lämpimänä
    Asettele lämpimänä
  • Nauti hyvässä seurassa
    Nauti hyvässä seurassa
  • Jälkkäriksi mitä mieleen juolahtaa
    Jälkkäriksi mitä mieleen juolahtaa

Jeppistä jee. 

Vaikka Itsenäisyyspäivä menikin monella jääkiekkomailoja heitellessä, niin voisi tuo illan viettää vaikka ystävien kesken tekaisemalla itsaripihvit. 

Itsaripihviin tarvitset :

- Mureaa sisägummia n. 1 kg naudasta (ei hevosesta kuten Tampereella meinasivat tehdä).

- Rosamunda perunoita 7-10 kpl.

- 2 kananmunan keltuaista.

- 1 iso sipuli

- 2 pikku purkkia herkkusieniä

- 1 pkt. pekonia

- Maitoa

- Kermaa

- Suolaa

Kuori ja laita perunat kiehumaan.

Perunoiden kiehuessa leikkaa sisägummista pihvit n. 100-200g./ kpl. Jätä pihvit lepäämään ja pilko herkkusienet, pekoni ja sipuli. 

Kun perunat ovat kypsiä valuta vesi pois. Survo kypsät perunat kattilassa. Lisää  kermaa ja maitoa "sopivasti" + 2 munan keltuaista. Vatkaa kuohkeaksi. Lisää makusi mukaan suolaa + - 1 tl. Tursota leivinpaperille mieleiset kuviot ja laita uuniin 200C, noin 15-20 min tai kun pinta saa väriä.

Samalla, kun pottukuviot on uunissa, niin ripottele suolaa pihvien pinnalle ja paista pihvit. Kääntele pihvejä n. 15-20 sekunnin välein pannulla. Näin säilytät pihvin nesteen pihvissä sisällä, eikä se "haihdu" toiselta puolen pois. Kun molemmat puolet ovat saaneet värin ja sormituntumalta sopivan kimmoisuuden, niin siirrä pihvit folioon jälkikypsymään.

Kokoa annokset lämpiminä lautaselle ja nauti!

Jälkkäriksi käy vaikka yö putkassa :) 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Tahtoo kuolla! Saanko tulla teille syömään?

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Olen jo joskus aikasemmin mannaillu,sitä,että Seppo elelee siellä jossain jonkun jumalan selän takana.muutoin olisin kutsunnu itteni syömään jo aikoja sitte..eikä se luvannu ees muuttaa likemmäs helsinkiä.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Itä-Suomessa ollaan niin kotonaan eikä muuteta pois, tämä tuli todistetuksi,
kun sain kutsun luokkajuhliin, vain kolme yli 20:stä oli muuttanut pois Savosta,
minä yksi heistä, Tampereen lähelle, tänne vaan nauttimaan tapolaa, tervetuloa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suolaatko pihvit ennen paistamista?
Kääntelyssä on kaksi koulukuntaa, minä yleensä silloin harvoin kun paistan pihvejä, noudatan sellaista tapa, että käännän pihvin vain kerran.
Tampereen hallissa saa hevosen sisäpaistia halvemmalla kuin naudan vastaava.
Chateubriendejä en muista milloin olisin tehnyt, siit on vuosia kun olen naudan sisäfilettä käyttänyt.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Vähän tosta suolaamisesta ja paistamisesta..

Ensinnäkin,jokainenhan tekee niinkuin hyväksi näkee ja kokee.
Pihvin suolaamisessa ennen paistoa on se huonompi puoli,että suolatun lihan lihassyyt ei sulkeudu paistettaessa ja se tärkeä lihasneste,jonka pitäisi jäädä sinne sisään valuu ulos ja lopputulos on kuivempi.
Pihvi ei kauheesti kannata käännellä edestakaisin.Tuollainen Chateaubriendpaksuisen pihvin sivusta on helppo seurata kypsymistä ja säätää sillälailla se paistoaika oikeaksi ja lopputulos eli kypsyysaste halutun laiseksi.Eli liha vaalenee kypsyessään kuten hyvin tiedetään.
Tämä nyt lähinnä tähän siksi,että jos joku sellainen sattuu lukemaan,joka kysyy kuinkas kauan sitä pitää nyt sitten paistaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Yleensä paistan ohuempia pihvejä, mutta olen pitänyt nyrkkisääntönä, että kun rupeaa veri pisaroimaan käännetyn pihvin paistetulla pinnalla se on sopivan kypsä.
Herttuattaren pursotusperunaa olen tehnyt korkeintaan nuoruudessani kun vielä innostuin hienouksista ja saatoin tehdä ruokia reseptin mukaan.
Seppo käyttää kaikessa ruuanlaittosson ylenpalttisesti aineita.
Vois sanoa kokkina reheväksi renessanssi-ihmiseksi.
Tässäkin ihmettelin mihin ne pekonisipulisienisilput oikein joutuivat.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #6

Hupsis. Vallan unohdin nuo pekonisipulisienisilput. Noh, ne ruskistetaan voissa kuumalla pannulla ja laitetaan pihvin päälle koristeeksi(ompas tarkka tämä Margareta).

ja tuosta pihvin paistamisesta sen verran, että oli itelleni ihan eka kerta tää uudempi tapa. Siis viereileva kokki kertoi ennen paistamista, että näin tulee takuulla mureaa, eikä nesteet karkaa sisältä edes vahingossa.

Joku maailman huippukokki käyttää tätä menetelmää, eli periaate menee jokseenkin näin: Paistettaessa lämpenevä lihasneste pyrkii nousemaan pinnalle. Se on tavallaan jo myöhäistä, kun huomaa pisaroita pinnalla, eli osa nesteistä on menetetty. Kun kääntetee riittävän nopeasti, niin kaikki nesteet pysyvät sisällä. Pihvi jää kauniin punaiseksi sisältä ja foliossa vetäytyessään se säilyttää mureutensa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Ei se ole myöhäistä kun huomaa punaisia pisaroita pinnalla, koska paistaminen lopetetaan siihen ja sisusta jää roseeksi.
Mutta kuten sanoin, tässä on kaksi koulukuntaa joita kumpaakin edustaa jotkut huippukokit ja itse olen kokeillut aikoja sitten sitä moninkertaista kääntelyäkin, suolan ja pippurin tosin olen aina laittanut vasta paistamisen jälkeen.
Tiedän hyvin nipotukseni välillä menevän saivartelunkin puolelle, mutta minkäs sitä pedantin luonteellensa mahtaa tämäkään huithapeliämmä.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #19

Joo, turha tästä on alkaa vääntämään. Molemmat tavat on oko, mut itse tulin nyt huomanneeksi, että näi tehtynä tuli hiton hyviä, eikä ylikypsentämisestä ole vaaraa. Suosittelen kokeilemaan.

Mausteet voi toki laittaa paiston jälkeen tässäkin tapauksessa, mut yks pointti jäi taas ohjeessa kertomatta, eli pihvien paistinrasva kaadetaan tuonne folioon pihvien sekaan, jolloin suola jatkaa imeytymistä pihviin. (oli huolimattomasti kirjoitettu tuo ohje, myönnän).

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Ymm, ymmm,yy, kyllä! Suolaa ennen paistamista ja sitten mieltymyksen mukaan lisää. Kääntelyssä on olemassa "vanha" koulukunta, joka pilaa pihvin paistamalla vain kerran puoleltaan( ellei onnistu siinä kerrella).

On totta, että pihvin voi paistaa kerren puoleltaan, mutta mahdollisuus onnistua täydellisesti on häviävän pieni. Sen sijaan, kun pihviä käännellään useasti ja n. 15s. välein, niin melkein väkisin nesteet pysyvät pihvissä, eikä pannulla. Pihvistä tulee tosi hyvä!

Mulla oli nyt pääkokkina sellainen oikeasti taitava kaveri ja tehtiin tälleen "pyörittelemällä". Tuli ihan vi..n hyvin onnistuneita. Suosittelen kokeilemaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ehkä se on paras tapa jos suolaa pihvit ennen paistamista.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Mitä enemmän suolaa sitä nopeampi kääntely;)

It´s Ari pihvi!

Eli suola lopuksi ja kerta puolelta, se riittää, tulee mehukkaampi. Mutta jos tykkää kypsemmästä ei ole väliä vaikka kääntäisi usempaan kertaan.

Makuja on niin monenlaisia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Niinpä, minä tykkään sopivan kypsästä.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #10

Siis kypsyysastehan tulee siitä ajasta jonka pihvi tirisee pannulla. Tässä esillä olleessa tapauksessa pihvit oli ehkä minuutin- puolitoista minuuttia pannulla. Suolaa ei tarttenu laittaa ku ihan pikku ripaus paiston jälkeen, välttämättä ei ois tarttenu ollenkaan.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Tsissus..lähestulkoin melkein peljästysin,että viimistä ateriaako se Lavikaisen poika on alkannu väsäämään..että mikäs ny,kun puolueenkin kannatus on joltisenkin kohtalaisella mallilla :) (ystävyydellä)..ensi puistatuksesta päästyäni huokasin helpotuksesta,kun olin katsonut kuvatkin.Just siltään tossa iltapala koiruuden kanssa syötiin ja siitä huolimatta rupes uutta vettä lykkäämään kielelle.
Muistanks mä nyt yhtään oikein,vai sotkenko johonkin muuhun,että sä olet jonniinmoinen "asekauppias"..noh,mikä tahansa niin,kyllä sä voisit kokkikin olla,annosten sommitteluunkin sulla näyttää hyvä silmä olevan..kas kun et oo aikanaan ruvennu.Kun vaan näin lukee ja kuvista näkee,niin oikea ote sulla tuntuis olevan..ja ainakin tällaselle jo täysinpalvelleelle keittiömestarille tuoksun ja maun visualisoiminen ei ole kovinkaan vaikeeta.
Nuo perunat muuten ovat Duchess eli herttuatttaren perunoita noin ammattikielellä.
Juu ja lihat leikataan aina ja ehdottomasti poikkisyin,jos vetäsee myötäsyin,niin eihän niitä syö ite ... ... erkkikään.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

"Nuo perunat muuten ovat Duchess" Just näin, ja nää pottujutut olikin tän vierailevan kokin emännän idea. Tehtiin sitten duchess pottuja Hejun tapaan. Oli hyviä ja onnistu.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Vähän hauskuutta sisäfilepihvin paistamiseen !

Nuorena, innokkaana, mutta kokemattomana ruoanlaittajana innostuin flambeeratuista sisäfilepihveistä, joita näin kapakoissa paistettavan.

Ostin hallista marmoroitua sisäfilettä.

Paistoin pannulla niitä hetken molemmin puolin. Sitten tuli aika konjakille ja flambeeraukselle. Lorautin konjakkia reilusti pihveille ja sytytin tulitikulla. Pieni sininen liekki paloi nopeasti pois. Sitten lisää konjakkia ja sama juttu sinisen liekin kanssa. Ei se flambeeraus onnistunut, mutta sainhan aikaan puolilämpimät konjakkipihvit.

PS. Myöhemmin vasta selvisi, että pannu pitää olla tosi kuuma ja riittävästi rasvaa niin A´Vot.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Ja riittävästi konjakkia,se pitää roihahtaa kunnolla ja sammua nopeasti..ja sitten se VAROITUKSEN sana kotiliekittäjille..varovasti ja hyvinvarovasti ettei tule oma naama liekitetyksi tai peräti koko huusholli.Kun liekki on pienenntynyt se voi tukahduttaa kannella,niin ei sitten kärvenny liikaa.Jos tikulla sytyttää (no milläs sitte) niin pitää olla pitkä tikku,niin näpitkin säilyy..jos on kaasuhella,niin liekin saa siitä varovasti pannua kallistamalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Juu, ei mun huushollissa tuu kuuloonkaan sellaiset kokeilut.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Liesituuletin on myös melkoisen halukas imaisemaan liekin rasvaiseen hormiinsa ja kaikki varmaan ymmärtää mitä sitten tapahtuu!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Tänä päivänä monet eivät ymmärrä tulen käsittelystä yhtikäs mitään, joten varoituksen sana on aina paikallaan.
MacDonaldsin rasvakeittimen tuulettimen kautta syttyi joitakin vuosia sitten juuri vaivalla restauroitu jugendtalo Tampereen keskustorin laidalla.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Flambeerauksen tuloksena on entistä maukkaammat pihvit tai vaikka banaanit. Syytä on kuitenkin katsoa tarkkaan ympäristö, missä sen tekee, että liekit eivät vahingoita mitään. Esim. ruokapöydän läheisyydessä, avarassa tilassa, ei kuitenkaan kenenkään niskkarvojen
läheisyydessä. Hyvä ohjelmanumero, jos isäntä ei ole litknyt kaikkea konjakkia ennen sitä.